Ostoskorin sisältö0  tuotetta - Yhteensä 0.00 €

Yleistä steinerpedagogiikasta

Rudolf Steiner

Steinerpedagogiikka perustuu Rudolf Steinerin  ihmiskuvalle, jonka mukaan kaikella ihmisen kasvulla ja kehityksellä on omat herkkyyskautensa. Ihmiskuva jakaa ihmisen ruumiilliseen osaan, ainutkertaiseen henkiseen osaan, ja ympäristön vaikutuksillekin alttiiseen sielulliseen osaan. Sielullisesta osasta, jonka kehitykseen voidaan siis esimerkiksi koulussa vaikuttaa, on edelleen löydettävissä tiedostamaton tahto, tietoinen ajattelu ja puolitietoinen tunne-elämä.

Steinerin mukaan ihmisen sisäinen kehitys on rytmittynyt seitsenvuotiskausiin. Ensimmäinen seitsenvuotisjakso (0-7 v.) on tahdon, toinen (7-14 v.) tunteen ja kolmas (14-21 v.) ajattelun heräämisen aikaa. Näitä alueita tasapainoisesti kehittämällä voidaan kasvattaa aloitekykyisiä, rohkeita ja luovia yksilöitä; sellaisia, joita nykyaika tarvitsee. 

Kouluopetuksen on vastattava lapsen kulloistakin kehitysvaihetta. Steinerpedagogiikalla on ikää jo lähes 100 vuotta ja vaihtoehtopedagogiikkojen joukosta se on vanhin, koetelluin ja maailmanlaajuisesti levinnein. Steinerpedagogiikka elää tässä päivässä vahvasti ja pyrkii omalta osaltaan vastaamaan alati muuttuvan yhteskunnan haasteisiin. Suomen ensimmäinen steinerkoulu on tukevassa keski-iässä oleva Helsingin Rudolf Steiner -koulu, joka on perustettu vuonna 1955. Porissakin steinerkoulu on toiminut jo yli 30 vuotta.

Yksi Steinerpedagogiikan keskeisistä asioista on kuvaopetus. Alaluokilla kerrotaan lapsen sen hetkistä ikäkautta vastaavia tarinoita. Kertomuksien kuuntelu luo sisäisiä mielikuvia. Mielikuvasta muodostuu käsite. Opetettavaan ainekseen sisällytettynä mielikuvat muotoutuvat itsenäiseksi ajatteluksi vuosien varrella. Tunne-elämän alueella mielikuvat synnyttävät kyvyn empatiaan ja lisäävät eläytymiskykyä. Mielikuvan liittäminen jonkin konkreettisen oppimiseen on elävä opetuskuva. Esimerkiksi kirjoittamaan oppimisessa S-kirjain voi muodostua vilkkaasti liikkuvan sisiliskon liikkeestä. Lapsi saa näin myös liikkeen avulla käsityksen annetusta mielikuvasta.Taiteellinen työskentelytapa läpi kouluvuosien, esimerkiksi omatekoiset maalausten kautta elävöitetyt tietoaineiden vihkot, avaavat oppilaan tunne- ja tahtotilan tukemaan kokonaisvaltaista oppimista.

Muita opetuksen välineitä on lapsen temperamentin huomioiminen. Selkeästi yksipuolista temperamenttia pyritään tietoisesti tasapainottamaan luokkayhteisön rakentamisen ja opetuksen keinoin. Temperamenttikasvatus on yksi opettajan monista työvälineistä. Nopeasti muuttuvassa maailmassamme nousee korkeaan arvoon steinerkoulun kyky kasvattaa itseensä luottavia, rohkeita ja luovia ihmisiä.

"Koulussa ei ole kysymys täydellisen 
kasvatuksen saamisesta, vaan siitä, 
että valmistaudutaan saamaan se elämältä."


- Rudolf Steiner-